Kirjoitusohjeita ja Avaimen viittauskäytännöt

Yleistä

Avaimessa julkaistavien tekstien ulkoasussa tulee noudattaa tässä annettuja kirjoitusohjeita. Tämä yksinkertaistaa ja nopeuttaa toimitusprosessia.

Kirjoitukset laaditaan ilman tekstinkäsittelyohjelmien asettelutoimintoja (esim. tavutus ja tasaus). Taittoa helpottaa, jos leipätekstissä ja otsikoissa käytetään samaa fonttia ja fonttikokoa (esim. Times New Roman 12 pt tai vastaava perusfontti) Teksti lähetetään pc-yhteensopivana, mieluiten rtf-muotoon tallennettuna tiedostona. Tekstejä ei palauteta kirjoittajille, kuvaoriginaalit palautetaan.

Tekstissä teosten nimet kursivoidaan. Artikkelien otsikot laitetaan lainausmerkkeihin (lähdeluetteloon ilman lainausmerkkejä, ks. alla). Sitaatit suomennetaan. Käsitteet, joita halutaan painottaa, kursivoidaan. Tummennusta ja alleviivausta ei käytetä. Mahdollisille kuville/taulukoille osoitetaan paikka tekstissä, ne numeroidaan ja annetaan erillisessä tiedostossa sekä paperilla.

Viitteiden käytöstä ja lainausten muotoilusta

Lähdeviitteen tiedot laitetaan sisäviitteisiin. Sisäviitteessä käytetään vuosilukua, joka on kirjoittajan käyttämän teoksen ilmestymisvuosi. Sisäviitteen merkintätapa on seuraavan mallin mukainen (Husserl 1977, 14). Jos kirjoittajan nimi, esimerkiksi Husserl, esiintyy tekstissä, niin (1977, 22). Alkuperäinen ilmestymisvuosi mainitaan lähdeluettelossa. Kun viitataan samaan teokseen useamman kerran peräkkäin, käytetään lyhennettä (mt.). Sivunumerojen (kuten myös vuosilukujen) välille tulee ajatusviiva (14–16, 1972–1977).

Jos viite viittaa vain edelliseen virkkeeseen, sijoitetaan piste sulkumerkkien jälkeen: (Husserl 1977, 14). Jos viite viittaa useampaan virkkeeseen, lopetetaan virke pisteeseen ja viite sijoitetaan sulkumerkkien sisään pisteen jälkeen. Tällöin tulee piste sulkumerkkien sisään: (Husserl 1977, 14.)

Mikäli viitataan samassa kohtaa useaan lähteeseen, ne erotetaan puolipisteellä (Husserl 1977, 14; Korsisaari 2006, 285–286).

Sitaatin sisältä mahdollisesti poistettu tekstikohta merkitään [--]. Sisennettäväksi aiottu, laajempi lainaus erotetaan käsikirjoituksessa muusta tekstistä pelkästään tyhjällä rivillä sitaattia ennen ja sen jälkeen, sillä sisennyksen asettelu tehdään vasta taittovaiheessa.

Kun lainataan lähteestä kokonaista lausetta tai lauseen alkua, iso alkukirjain vaihdetaan pieneksi ja merkitään hakasuluilla, mikäli lainaus on upotettu kirjoittajan omaan lauseeseen. Esimerkki: Korsisaari toteaa, että ”[r]omantiikkateollisuuden kirjamarkkinoilla proosa on syrjäyttänyt runon” (Korsisaari 2006, 148). (Vrt. sama lainaus toisessa yhteydessä: Korsisaari kirjoittaa: ”Romantiikkateollisuuden kirjamarkkinoilla proosa on syrjäyttänyt runon” (Korsisaari 2006, 148).)

Loppuviitteitä käytetään, jos halutaan tehdä lisäyksiä, kommentteja yms., joita ei ole tarpeen kirjoittaa varsinaiseen tekstiin. Loppuviitteet merkitään arabialaisin numeroin (1, 2, 3…). Jos viitenumero tulee lauseen loppuun, tulee indeksinumero pisteen jälkeen. Loppuviitteet liitetään tekstin loppuun otsikolla Viitteet. ÄLÄ KÄYTÄ TEKSTINKÄSITTELYOHJELMAN AUTOMAATTISTA ALA - TAI LOPPUVIITEJÄRJESTELMÄÄ.

Teoksista voidaan käyttää myös lyhenteitä viitteissä, jos se on tekstin kannalta järkevää, mutta viitteiden tulee olla helposti ymmärrettäviä ja johdonmukaisia (esim. Seitsemän veljestä = SV).

Sähköisiin julkaisuihin viitataan samoin kuin painettuihin lähteisiin eli mainitsemalla tekijä, julkaisuvuosi ja sivunumero (mikäli lähteessä on sivut).

Lähdeluettelosta

Lähdeluettelo liitetään tekstin loppuun otsikolla Lähteet (Viitteiden jälkeen).

Lähdeluettelossa mainitaan tiedot seuraavassa järjestyksessä: tekijä, ilmestymisvuosi (ja alkuperäinen ilmestymisvuosi), teoksen nimi, teoksen alkukielinen nimi, toimittaja, kääntäjä, julkaisusarja, kustantajan kotipaikka/kotipaikat ja kustantamo. Lisäksi kokoomateosten ja tieteellisten lehtien artikkelien kohdalla mainitaan sivunumerot. Sähköisten lähteiden kohdalla mainitaan verkko-osoite hakasuluissa sekä lähteissä päivämäärä, jolloin lähde on tarkistettu.

Esimerkkejä:

Auerbach, Erich 1992/1946: Mimesis. Todellisuudenkuvaus länsimaisessa kirjallisuudessa. Alkuteos: Mimesis. Dargestellte Wirklichkeit in der abendländischen Literatur. Suom. Oili Suominen Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 562. Helsinki: SKS.

Hatavara, Mari 2005: Topeliuksen Konungens handske – kuinka historiaa (uudelleen)kirjoitetaan. Avain 3–4/2005, 5–26.

Karkulehto, Sanna 2007: Kaapista kaanoniin ja takaisin. Johanna Sinisalon, Pirkko Saision ja Helena Sinervon teosten queer-poliittisia luentoja Acta Universitatis Ouluensis, B Humaniora 81. Oulu: Oulu University Press. <http://herkules.oulu.fi/isbn9789514286117/isbn9789514286117.pdf> (3.4.2008)

Polvinen, Merja 2004: Habitable Worlds and Literary Voices: A.S. Byatt’s Possession as Self-Conscious Realism. Helsinki English Studies 3. <http://www.eng.helsinki.fi/hes/Literature/habitable_worlds1.htm> (3.4.2008)