Ydinkokeiden seisminen valvonta: tiedettä, tiedustelua vai rauhanpolitiikkaa?

Pekka Heikkinen 2007

Toisen maailmansodan jälkeen lähes kaikki luonnontieteet hyötyivät ainakin taloudellisesti niihin kohdistuneesta poliittisesta ja sotilaallisesta mielenkiinnosta. Seismologia ei ollut tässä suhteessa poikkeus. Maanjäristyksistä tosin ei voinut kehittää massatuhoasetta, mutta pian huomattiin, että ydinkokeiden valvonnassa seismologia oli korvaamaton työkalu. Räjäytysten tuottamien seismisten aaltojen rekisteröiminen ja havaittujen signaalien tutkiminen oli nopein ja usein ainoa tapa kaukaisen ydinkokeen havaitsemiseksi.

Seismologian kasvu alkoi todenteolla 1950-luvun lopulla kun suurvallat ryhtyivät neuvottelemaan ydinkokeiden kieltämistä koskevista sopimuksista. 1950-60 -lukujen vaihteessa esimerkiksi USA:ssa seismologiseen tutkimukseen suunnattu rahoitus moninkertaistui. Osa rahoituksesta käytettiin ensimmäisen globaalin asemaverkon, WWSSN:n (World Wide Standard Seismic Network) rakentamiseen.

Seismologisen tutkimuksen kasvun suhteen Suomi ei poikennut muista ei-sosialistisen maailman valtioista. Säteilysuojelua pohtinut komitea totesi 1950-luvun lopulla, että Suomeenkin tarvitaan laitos, joka pystyy tarkkailemaan ydinkokeiden suorittamista eri puolilla maapalloa. Vuonna 1960 seismologian laboratoriosta tehtiinkin seismologian laitos, jonka rahoitus ja henkilökunta samalla kasvoivat merkittävästi.

Viimeiset viisikymmentä vuotta osoittavat, että seismisten valvontamenetelmien kehittäminen on edistänyt niin seismologiaa tieteenä kuin myös alkuperäistä tavoitetta, ydinkoekieltosopimusten aikaansaamista. Vuonna 1996 allekirjoitettiin täydellinen ydinkoekieltosopimus, jota valvomaan rakennetaan parhaillaan maapallon kattavaa havaintoasemaverkkoa. Kuten aikoinaan WWSSN:n rakentamisessa, Suomi on tässäkin aktiivisesti mukana, sillä verkkoon kuuluvista seismisistä asemista yksi sijaitsee Sysmässä.

Esitelmässä käsitellään lyhyesti ydinkokeiden seismistä valvontaa, sen historiaa, nykypäivää ja merkitystä seismologiselle tutkimukselle niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.

Lopuksi vastataan otsikon esittämään kysymykseen.