Johan Jakob Nervander

Heikki Nevanlinna 2005

Johan Jakob Nervanderin (1805-1848) syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 200 vuotta. Nervander oli Ilmatieteen laitoksen ensimmäinen johtaja. Laitos (magneettis-meteorologinen observatorio) aloitti toimintansa vuonna 1838, jolloin se oli osa Helsingin yliopistoa. Nervander oli fysiikan professori, mutta hänen kiinnostuksensa ylsi myös humanistisiin aiheisiin kuten runouteen ja taiteisiin. Hän oli Suomen Tiedeseuran ja Lauantaiseuran perustajajäseniä ja osallistui aktiivisesti Suomen 1800-luvun alun yliopisto- ja kulttuuririentoihin. Nervander toi Suomen fysiikan tutkimuksen sähkömagnetismin, joka keksittiin 1820-luvun alussa. Sähkömagnetismin sovellutuksena tutkittiin Maan magneettikentän vaihteluja, joiden uskottiin syntyvän Faradayn keksimän induktioilmiössä Auringon lämpövaikutuksen seurauksena. Lyhyessä ajassa 1820-1850 -luvuilla maapallolle perustettiin noin 20 geomagneettista ja meteorologista observatoriota selvittämään magnetismin syitä ja kuinka ne riippuvat lämpötilan vaihteluista. Helsingin magneettinen observatorio oli yksi tämän kiinnostusaallon tuloksia. Nervander teki useita matkoja Euroopan tieteen keskuspaikkoihin ja toi geomagnetismin uusimmat mittausmenetelmät mukanaan. Hänen johdollaan observatorion säännölliset havainnot käynnistyivät vuonna 1844. Magneettiset havainnot tehtiin aluksi kuusi kertaa tunnissa. Niitä jatkettiin aina vuoteen 1912, jolloin magneettikenttähavainnot jouduttiin lopettamaan sähköraitiotieliikenteen aiheuttamien häiriöiden vuoksi. Nervanderin aikana ei havaintoja juurikaan muokattu eikä hyödynnetty. Vasta 1990-luvulla Ilmatieteen laitoksella vanhat havainnot, joita on yli 2 miljoonaa, on muokattu tutkimuskäyttöön. Helsingin observatorion magneettikentän havaintosarja 1844-1897 antaa ainutlaatuista tietoa magneettikentän hitaista sekulaarisista muutoksista ja myös Auringon aktiivisuuden hitaista vaihteluista eli avaruussäästä ja -ilmastosta. Kyseiseltä ajanjaksolta on säilynyt muista observatorioista vain niukasti yhtä luotettavaa ja hyvin dokumentoitua havaintomateriaalia. Helsinki-aineisto on saavuttanut alan kansainvälisessä tiedeyhteisössä arvostetun aseman. Sitä on käytetty noin 40 tieteellisessä julkaisussa datalähteenä.