Geofysikaalinen tutkimusmatka Vorkutaan tundralle Komin tasavaltaan Luoteis-Venäjälle

Heikki Vanhala 2008

Maapallon ilmasto lämpenee. Tähän viittaavat globaalit ilman ja valtamerien lämpötilamittaukset, valtameren pinnan nousu, lumen määrän väheneminen, jäätiköiden ja merijään supistuminen sekä ikiroudan sulaminen. Ikiroudan sulaminen on pohjoisilla alueilla yksi vakavimpia ilmastomuutoksen seurauksia. Pohjoisella pallonpuoliskolla noin neljännes maapinta-alasta on ikiroudassa – Venäjällä ja Kanadassa noin puolet. Ikirouta-alueilla kaupungit, sillat, tiet, satamat, putkilinjat ja koko infrastruktuuri kirjaimellisesti tukeutuu ikiroutaan ja on vaurioitumassa sen sulamisen takia. Ikiroudan lämpeneminen ja sulaminen vaikuttaa voimakkaasti maankamaraan, kasvillisuuteen ja luontoon. Sulamisen on myös ennustettu vapauttavan ikiroutaan sitoutunutta hiilidioksidia ja metaania ilmakehään ja näin osaltaan mahdollisesti voimakkaastikin kiihdyttävän ilmaston lämpenemistä. Ikiroudan tutkiminen geofysiikan mittauksin on tärkeää, koska ennustettu ja jo havaittavissa oleva ikiroudan tuhoutuminen vaatii alueellisesti kattavaa tietoa ikiroudan tilasta ja sulamisen etenemisestä, ei pelkästään maan pintaosista vaan myös syvemmältä.

GTK:n tutkijaryhmä teki elo-syyskuun vaihteessa 2007 tutkimusmatkan Venäjälle, Komin tasavallan koillisosassa sijaitsevan Vorkutan kaupungin lähistöllä sijaitsevalle hydrogeologiselle tutkimusasemalle. Hanke toteutettiin yhteistyössä sikäläisen geo-alan monitoimiyrityksen MIREKOn (Mineral resources of Komi) kanssa. Matkan tavoitteena oli tutkia tundra-alueen ikiroudan rakennetta ja ominaisuuksia geofysiikan mittauksin – sähköisin ja sähkömagneettisin luotauksin – ja selvittää mahdollisuuksia ikiroudan pitkäaikaiseen geofysikaaliseen monitorointiin. Tutkimusalue sijaitsee epäyhtenäisen ja ohuehkon ikiroudan alueella, jossa lämpenemisen vaikutukset tulevat olemaan nopeita ja voimakkaita ja olivat jo paikoin nähtävissä. Tutkimusmatka ja mittaukset onnistuivat hyvin. Sähköisin ja sähkömagneettisin luotauksin saatiin merkittävää ja käyttökelpoista tietoa ikiroudan paksuuden vaihteluista, sulan pintakerroksen (aktiivikerroksen) paksuudesta ja erilaisista talik-rakenteista. Tulosten perusteella pystyttiin myös arvioimaan menetelmien sopivuutta monitorointiin ja nopeampien lentokoneesta tehtävien sähkönjohtavuusmittausten toimivuutta ikiroutatutkimuksissa.