Hukuttaako Grönlanti meidät?

Yleisötilaisuus 2008

Maapallon jäätiköt jaetaan mannerjäätiköihin ja vuoristojäätiköihin. Edellisiä on kaksi—Grönlanti ja Antarktika—ja ne vaikuttavat globaalitasolla ilmastoon ja merenpinnan korkeuteen. Vuoristojäätiköillä on paikallinen merkityksensä eikä niiden yhteismassakaan juuri tunnu merenpinnan korkeudessa. Jäätiköiden paksuus ja laajuus seuraa alueen vesi/lumi- ja lämpötaseesta sekä jään lämpöopillisista ja mekaanisista ominaisuuksista. Kun lunta tulee talvella enemmän kuin kesällä sulaa, jäätikkö kasvaa ja päinvastoin. Kaikilla jäätiköillä on tämän seurauksena taselinja positiivisen ja negatiivisen massataseen välillä. Ylimääräjää purkautuu kasvualueelta sulamisalueelle jäätikön virtauksen vaikutuksesta. Jäätiköiden koko muuttuu ilmasto-olojen kehityksen mukana. Ilmaston muutokset siirtävät taselinjaa, missä yhtä tärkeitä ovat siis lämpötilan ja lumisateiden muutokset. Nämä vaikutukset tuntuvat jäätiköissä pian, vuosien ja vuosikymmenten mukana. Pidemmällä aikavälillä jäätikön lämpötilan muutokset vaikuttavat jään lujuuteen ja sitä kautta jäävaraston kiertonopeuteen, ja suuret mannerjäätiköiden koon muutokset vaikuttavat topografian muuttumisen kautta ilmakehän kiertoliikkeeseen alueellaan.

Jäätikön sulaminen on geodeettisten mittausten kannalta varsin monimutkainen prosessi. Jäämassan muuttuminen vaikuttaa painovoimaan, jota voidaan monitoroida joko maanpäällisin mittauksin tai satelliiteista. Painovoimaan vaikuttaa lisäksi maankuoren korkeudenmuutokset (maannousu tai painuminen), joka saattaa johtua jäämassan muutoksesta tai muista geofysikaalisista ilmiöistä. Korkeudenmuutoksia voidaan monitoroida joko GPS-mittauksin tai tutkamittauksin. Tarvitaan varsin kattavia havaintoja, jotta jäämassan alueelliset vaihtelut saadaan selville. Jäätiköiden sulamisesta mereen valuva vesi ei jakaudu tasaisesti, vaan jäätikön pienenevän massan ja sitä kautta heikkenevän vetovoiman vuoksi suuri osa sulamisvedestä virtaa toiselle pallonpuoliskolle. Siksi esim. Grönlannin sulamisesta vain hyvin pieni osa näkyy Suomen rannikolla. Samalla merenpohja painuu lisääntyneen vesimassan alla alaspäin. Valtamerten lämpötilamuutokset näkyvät veden lämpölaajenemisena, joka sekin sekoittaa tutkahavaintojen tulkintaa merten korkeusmuutoksista. Vasta pitkäaikaisella monitoroinnilla ja useita eri havaintotekniikoita yhdistämällä voidaan saada kokonaiskuva siitä mitä Grönlannin jäätikölle tapahtuu.

Vedenkorkeuden tulevaan kehitykseen Suomen rannikolla vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin ilmastonmuutoksen seurauksena tapahtuva valtameren pinnan nousu. Maa kohoaa Suomen rannikoilla, Itämeren pinnan kaltevuus muuttuu tuulisuuden, ilmanpaineen ja suolaisuuden muutosten myötä ja myös Itämeren vesimäärässä tapahtuu muutoksia. Pohjanmeren pohjoisosan vedenkorkeuskin poikkeaa Atlantin vedenkorkeudesta. Kaikkien näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta Atlantin pohjoisosan vedenkorkeuden nousu ei ilmene vastaavana vedenkorkeuden nousuna Suomen rannikoilla. Keskiveden muutostakin tärkeämpää on se kuinka korkealle tulvien huiput nousevat. Mitä niille tapahtuu? Millaisia tulvia Suomen rannikolla on odotettavissa seuraavan 100 vuoden aikana?